Ensimmäisen raskauteni aikana sain oppia, että kehon normaaliolosuhteilla ei välttämättä ole raskauden aikana mitään merkitystä. Itselleni raskausdiabetes tuli täytenä yllätyksenä. Se oli ehkä viimeinen asia, jonka kuvittelin häiritsevän omaa raskauttani. Sokeriarvoni ovat olleet matalat, kun niitä on aika ajoin laboratoriokokeissa testattu, eikä kukaan ole koskaan edes maininnut, että niitä tulisi erityisesti seurata. 

Perinnöllisyystekijöiden pitäisi myös olla aika minimissä, kun diabetekseen sairastuneita ei suvussani ole. Lisäksi olen koko ikäni harrastanut liikuntaa ja ollut normaalipainoinen. Syön ihan perusterveellistä ruokaa ja olen joutunut pitämään säännöllistä ruokarytmiä matalien sokeriarvojen ja matalan verenpaineen vuoksi.

Liiallinen sokerin käyttö ei muutenkaan omalla kohdallani ole ollut ongelma. Päinvastoin en ole voinut ymmärtää, miten kukaan kykenee syömään kerralla puolikkaan suklaalevyn, kokonaisen karkkipussin tai paketin jäätelöä. Pidän kyllä makeasta, mutta minulle tulee jo pienestä määrästä yleensä vähän huono olo, joten syöminen loppuu viimeistään siihen.

Ensimmäisen raskauteni aikana kävin neuvolan kautta saadulla lähetteellä sokerirasituskokeessa viikolla 25. Tulokseni eivät olleet hälyttäviä, mutta raskausdiabetes kuitenkin todettiin ja muutoksia oli tehtävä. 

Raskausdiabeteksen osalta viitearvot ovat:

• paastoarvo ≥ 5,3 mmol/l
• yhden tunnin arvo ≥ 10,0 mmol/l
• kahden tunnin arvo ≥ 8,6 mmol/l.

Kun ensimmäisen raskauteni aikana minulle todettiin raskausdiabetes, oli kahden tunnin sokeriarvoni se murheenkryyni, joka oli koholla. Muut arvot olivat juuri ja juuri viitearvojen alla, mutta kahden tunnin kohdalla arvo oli 8,8 mmol/l. Raskausdiabetes todetaan, kun yksikin arvo ylittää viitearvon.

Olin tuloksesta todella ihmeissäni ja pohdin kovasti, mitä syitä tähän voisi olla. Keskustelin tuttujen lääkäreiden kanssa, mutta kukaan ei oikeastaan voinut auttaa. Neuvolassa minut ohjattiin diabeteshoitajalle, jolta sain raskausdiabeteksen ruokavalioon liittyviä ohjeita ja täytin ruokapäiväkirjaa. 

Sain myös kotiin seurantaa varten verenglukoosin mittaukseen pienen laitteen ja mittausliuskat. Mittauksessa veren glukoosiarvojen tulee olla ennen aamiaista alle 5,5 mmol/l ja tunnin kuluttua ateriasta alle 7,8 mmol/l.

Verensokeriarvoni olivat aina mittauksen jälkeen hyviä ja viitearvot reilusti alle tavoitteiden. Itse mittaus tehdään sormenpäähän pistetystä veripisarasta. Kädet pestään ja pistolaitteeseen kiinnitetään aina uusi neula verinäytteen ottamista varten. Veripisarat kerätään mittausliuskaan, joka asetetaan erilliseen mittauslaitteeseen. Toimenpide on melko helppo, ja aluksi kaikki sujuikin hyvin. Muutaman viikon jälkeen sormenpääni olivat todella kipeät ja arat, eikä pistokohdan vaihtaminen auttanut yhtään.

Sokerirasitus tehtiin minulle heti kesäloman jälkeen, jonka vuoksi olin itse alkanut epäillä ruokavalioni olleen loman aikana tavallisesta poikkeava. Oli aika kuuma kesä, ja join esimerkiksi paljon seljankukkamehua. Kun tutkin sitä tarkemmin, huomasin yllätyksekseni sen sisältävän paljon sokeria. Veteen sekoitettava tiiviste oli tuntunut raikkaalta vaihtoehdolta, mutta oli tosiasiassa aikamoinen sokeripommi. 

Lisäksi olin ihan varmasti syönyt normaalia enemmän jäätelöä ja varmaan myös muita herkkuja loman aikana. Seurasin tarkasti ruokavaliota, ja kotona mitatut sokeriarvot olivat koko ajan alle viitearvojen. Samalla sormenpääni olivat yhä huonommassa kunnossa. Pyysin neuvolasta, olisinko saanut tehdä sokerirasituksen uudestaan, mutta en saanut siihen lupaa. Käännyin yksityisen lääkäriaseman puoleen ja siellä sain tehdä täsmälleen saman glukoosikokeen uudestaan.

Kokeiden välissä oli viisi viikkoa, jonka aikana olin haukkana seurannut omaa ruokavaliotani. Ja uuden sokerirasituksen tulokset olivat tosiaan muuttuneet. Paastoarvoni oli hyvä ja aika reilusti alle 4,3 mmol/l, tunnin arvoni oli myös hyvin alle viitearvon. 

Ennen kaikkea aikaisemmassa mittauksessa murheen aiheuttanut ja raskausdiabeteksen viitearvon ylittänyt kahden tunnin mittaus oli vain 7,4 mmol/l eli hienosti alle viitearvon 8,6 mmol/l. Tämä arvo ei ollut ainoastaan alle viitearvon, mutta ruokavalion johdosta se oli laskenut 1,4 mmol/l edellisestä mittauksesta.

Sovimme lääkärin kanssa, että jatkan tarkkaa ruokavalion seurantaa, mutta minun ei tarvitse enää pistää kotimittarilla. Aina välillä voisin tehdä tarkistusmittauksen, mutta muuten tarkka ruokavalio riittäisi hoidon seurantaan. Huh, mikä helpotus, mutta nyt ei auttanut muu kuin olla ruokarytmin ja ruokavalion osalta tiukka ja huolellinen.

Esikoiseni ollessa kuusi kuukautta minulle tehtiin neuvolan lähetteellä uudestaan sokerirasitus. Kehoni oli lähes normaalitilassa, koska olin myös lopettanut siinä vaiheessa imetyksen. Silloin mitatut arvot olivat myös todella matalat, vastaavasti kuin minulla aina aikaisemmin mitatut arvot. 

Sokerirasituskokeen tekeminen tuntui melkein mahdottomalta, kun en ollut raskaana. En meinannut saada juotua hirvittävän makeata ja inhottavaa sokeriliuosta. Hoitaja toppuutteli, että kaikki on pakko juoda, ja sain todella pinnistää, etten oksentanut kaikkea pihalle. Hoitaja antoi tarkat ohjeet, että missään vaiheessa glukoosikoetta ei saa oksentaa. 

Ensimmäisen tunnin kävelin edestakaisin käytävällä ja yritin vain hengittää, olo oli niin hirveä. Toisen tunnin aikana oloni oli hieman parempi, mutta en edelleenkään voinut istua tai lukea mitään. Raskaana ollessani sokeriliuoksen juominen ei tuottanut mitään vaikeuksia, ja istuin koko kokeen ajan lukemassa lehtiä ja selailemassa kännykkää.

Jälkikäteen voin vain todeta, että ilmeisesti omalla kohdallani raskaus teki sen, että pystyin aivan eri tavalla syömään sokeria. Pahaa oloa ei näköjään tullut edes suurista määristä. Mutta kehoni ei sitä kestänyt, ja normaalit hälytyskelloni olivat täysin pois pelistä. Kaikkea sitä keholle raskauden aikana tapahtuu!

Kirjoittaja: Sari Järvinen, farmaseutti

Tutustu myös Sarin omaan raskausajan blogiin